Lauantaina saavuimme mestoille noin klo 19 ja paikalla oli yllättävän vähän porukkaa tuohon aikaan, liekö edellisen illan remuamiset sitten vaatineet verojaan osassa. No ei aikaakaan kun keikkapaikalle alkoi tasaiseen tahtiin valua edelliseltä illaltakin tuttua porukkaa ja oli ensimmäisen esiintyjänkin aika.
Saksalainen
Barny, joka oli siirretty perjantailta lauantaille aloitteli akustista settiää selkeästi viileämmässä säässä kuin perjantain helvetillinen kuumuus. Ikävä kyllä tämä meni täysin ohi kun jäin suustani kiinni ties kenen kanssa, vaikka Barnya olin odottanut kuulevani ja näkeväni. Seuraavana vuorossa oli kotimaisen RAC:n tarkkailuluokka, eli
Genocide Wolves joka on ollut erittäin aktiivisena keikkarintamalla ja julkaisi yhtye jokunen kuukausi sitten debyytti levynsäkin
No Fucking Tolerance. Yhtye on livenä raaka ja periksiantamaton, vaikkakin soitosta huomaa ettei yhteisiä treenejä kauheasti ole vedetty. Tämä ei kuitenkaan itseäni ole kertaakaan "Susien" keikalla haitannut, sillä yhtyeen pieni käppäisyys tuo vain enemmän eloa soittoon ja kohkaaminen on sitä luokkaa että väkisinkin jalka tamppaa maata. Vihaista ja tympeää metallista RAC:ta!
Sitten lavalle kipusi paluuta tekevä
White Minority, joka julkaisi vuonna 2006
Heroes of Our Days albumin ja on viime vuodet vietellyt hiljaiseloa. Täytyy sanoa että yksi parhaista vedoista koko viikonloppuna ja yleisökin tuntui olevan innoissaan ja välillä saikin kuulla huutoja että oli korkea aika tullakkin jo takaisin keikkalavoilla. Yhtye tykitti vanhojen biisien lisäksi muutaman uudenkin biisin ja olenkin käsittänyt että bändiltä olisikin tulossa uusi levy tässä jossain vaiheessa. Debyyttilevystäkin voisi vaikka uusintapainos tulla myös niin saisi senkin käsiinsä.
Marder tuntuu olevan tänä päivänä jokaisella RAC keikalla mukana ja voisi luulla että alkaisi jo puuduttaa nähdä sama yhtye monta kertaa vuoden sisällä. Näin asia ei kuitenkaan ole, sillä Marder on tällä hetkellä yksi kovimmista liveakteista mitä olen nähnyt ja yhtye osaa myös viihdyttää yleisöä erittäin hyvin, eli kyllä se keikkakokemus on tulosta tuonut paljonkin. Yhtyeen metallinen hardcore toimii myös itselleni ja bändin yhteensoitto on mitä mainiointa kuunneltavaa. Paljon tuli taas uusia biisejä tulevalta levyltä, unohtamatta debyyttilevyn kovimpia ralleja. Bändin nopeus livenä on myöskin erittäin hurjaa eikä välissä ole mitään tunnelman keventäjiä vaan se on alusta loppuun vihaista turpasaunaa!
Tässä vaiheessa iltaa väkeä olikin jo jälleen vähintään yhtä paljon kuin edellisenä iltana jollei jopa enemmän. Sää oli eilistä viileämpi ja sateinen, joka viilensikin oloa mukavasti eikä ollut niin tukalaa hikoilun kanssa kuin ekana päivänä. Oheissälää oli paljon myynnissä levyjen, paitojen, kirjojen ja pinssien muodossa, sekä grilli oli kuumana tänäänkin. Pieni väsymys vain alkoi painamaan tässä vaiheessa, mutta ainakin seuraava yhtye oli vielä ihan pakko nähdä ainakin sillä se on
Mistreat!
Finland Skinheads oli ensimmäinen ralli jolla porukkaa heräteltiin jälleen pittaamaan ja sali oli jälleen ääriään myöten täynnä. Barny kävi vierailemassa yhden biisin ajan lavalla, mutta muuten tämä oli nyt Mistreatin nykyisen kokoonpanon ilta ja biisejä kuultiin alkuajoista tähän päivään asti, Uudelta, juuri julkaistulta
Heartless Bastards albumilta kuultiin nimikkobiisi ja musavideonakin ilmestynyt
Side By Side. Muuten mentiin vanhojen tuttujen kappaleiden tahdeissa.
Tänä yönä biisiä huudeltiin melkein alusta saakka yleisön joukosta ja
Muke tokaisikin sitten jossain välissä että bändi ei yleensä ikinä soita toiveita, mutta tekee nyt poikkeuksen ja yleisö sai haluamansa. Keikka päätettiin tuttuun yhteislaulatukseen
We're Readyn parissa. Huh että olikin kova, jos edellisen illan keikka oli mennyt vähän huti itseltäni niin tämä kyllä täytti sen jättämän aukon. Bändi on uskomattoman kovassa vedossa ja Muken leppoisat välispiikit saa yleisön hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Hyvää kolmekymmenvuotis-syntymäpäivää Mistreatille, eiköhän oteta uusiksi kymmenen vuoden päästä taas.
Tuntui että ilta alkoi olemaan osaltani tässä. Maha kurni nälästä ja lompakko huuti tyhjyyttä, mutta vielä olisi
PWA ja
Code 291 jäljellä. Päätin siis jäädä katsomaan virolaisten veljiemme esiintymistä ainakin. Olen odottanu näkeväni tämän bändin siitä saakka kun missasin heidän edellisen suomen keikkansa joten eihän sitä nyt voinut tässä vaiheessa jättää leikkiä kesken. Eikä kyllä kannatanutkaan sillä
Janus ja toverit tykitti niin kovan setin kovimpia biisejään ja PWA veti itsensä sinne viikonlopun top 5 listaan esiintymisensä perusteella. Voisin melkein sanoa että ne muut neljä oli Mistreat, Marder, White Minority ja Vapaudenristi. Code 291:n soittoa en enää jaksanut paikalle jäädä kuuntelemaan vaan suuntasin tieni kotia kohti. Olipahan viikonloppu, suuret kiitokset Crew 38:lle ja Blood & Honourille sekä kaikille tutuille joita keikalla näki ja tapasi.
